Hiukkasen puuduttavaa tämä Koronan aiheuttama etätyöskentely. Kuntokin rapistuu, kun luontainen liikunta jää vähemmälle. Liikunta rajoittuu työpisteen ja jääkaapin välille. No ei nyt sentään, mutta etätyöskentely vaatii hiukkasen suunnittelua liikkumisen suhteen.
Jokunen ylimääräinen kilokin on kertynyt etätyöskentelyn aikana. Pari kiloa ei ole vaarallista, mutta kokonaisuuden kannalta on mukavampi olla mieli virkeänä ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Elämisen laatu on kohdillaan ja elämä hymyilee.
Toki painon kertymiseen vaikuttaa ikäkin. Jokainen vuosi huomaa olevansa hivenen vanhempi. Joissakin tutkimuksissa väitetään, että energian kulutus ei juurikaan muutu iän myötä, vaan liikuntatottumukset muuttuvat.
Arkiliikunta auttaa
Nuorena liikuttiin polkupyörällä ensin kouluun ja takaisin ja illalla vielä toinen lenkki harrastuksiin. Matkaa yhteen suuntaan oli helposti viisi tai seitsemän kilometriä. Joskus matkan teko tuntui tylsältä, mutta yleensä oli mukava miettiä päivän tapahtumia.
Varsinkin etätyössä luontainen liikkuminen jää. Enää ei nousta edes työpaikan portaita tai mennä parkkipaikalla odottavaan autoon. Vaikka portaitten kipuaminen ei tunnu harjoitukselta, aktivoi se mukavasti aineenvaihduntaa ja jalatkin saavat pientä voimaharjoitusta.
Painon pudotus
Itsekin huomasin jokunen kuukausi sitten mystisen housujen puristuksen. Farkut kävivät ahtaaksi vyötärön kohdalta. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kunniaksi päätin hivenen terästäytyä. Tehostin aikaisemmin mainittua taukojumppailua. Samalla mielikin virkistyi.
Otin mukaan aerobiset lenkit. Iltapäivästä kävin tekemässä lenkin, jonka kesto oli puolesta tunnista tuntiin. Sen jälkeen oli vielä pari tuntia etätyöskentelyä. Mieli oli huomattavasti virkeämpi taas hommiin. Lajeina oli hiihto, juoksu ja pyöräily. Juostessa minulla on nastalenkkarit ja polkupyörässäkin kunnon nastarenkaat.
Kunnon kohotus
Lenkkeilykunto onkin päässyt rapistumaan. Puuskutus meinasi tulla ennen kuin pääsi kunnolla vauhtiin. Nuoruuden kovavauhtiset lenkit olivat vain haikea muisto. Mutta sillähän ei ole merkitystä. Säännöllisesti tehtynä ja pikkuhiljaa tehoa nostaen kunto kasvaa. Ja tärkeintä ainakin itselleni mielen virkistyminen. Sopiva voimaharjoittelu oli tukemassa kunnon kohottamista.
Juoksussa pyrin tekemään oikeita juoksuaskeleita. Ei laahustamista huonossa ryhdissä. Löntystely vartalo kierossa rasittaa lonkkaa ja polvia. Aluksi tapailin joitakin juoksuaskeleita ja kävelin saman matkan. Hengityksen tasaantumisen jälkeen sama uudestaan. Pikkuhiljaa juoksumatka alkoi kasvaa. Koko ajan kuuntelin jalkojen kuntoa. Polvet tai lonkka ei saanut kipeytyä.
Hiihto monipuolista liikuntaa
Välillä oli hyvä hiihdellä, niin vartalo sai vähän erilaista rasitusta. Siinäkin sama juttu – kuulostelemalla alkuun. Pikkuhiljaa elimistö tottui uuteen rasitukseen ja metsän keskellä tapahtuvat lenkit olivat nautinto. Sykemittarista oli hauska kokeilla, kuinka sykkeen saisi nousemaan. Sykkeen nostattelussakin kannattaa kyllä olla tarkkana, ettei ahnehdi alussa liikaa.
Mielen virkistyksen lisäksi huomasin, että farkkuja ei tarvinnut ahtaa väkisin jalkaan. Toki ruuankin kanssa saa olla tarkkana. Säännöllinen ja terveellinen syöminen pitää aineenvaihdunnan hereillä ja mielen virkeänä. Tästäpä on hyvä jatkaa kesää kohti.
Huhtikuussa aloitan kesäksi kuntoon -verkkokurssin. Saat ohjelman ja kerron siinä tarkemmin hyvään kuntoon pääsemisestä. Lisäksi on hyvä muistaa, että harjoittelu on kivaa ja paras palkinto on hyvä mieli. Laitan lisää tietoa asiasta maaliskuun lopusta kotisivuilleni liikuhyvinvointi.fi, niin ollaan kuulolla.
